Paskanpuhujien ihmemaa

’On se jännä juttu.. Hyvin jännä..’

Voi voi.. Teki täällä niin tai näin, niin aina menee väärin päin. On tästä nyt pakko raapustaa omakin teksti voi niin kovin kulutetusta aiheesta. Mutta mua vaan nyt ärsyttää!

Frendi alotti kirjottamaan blogia tässä just vasta. Sillä on kirjotettuna vaan vähän päälle kymmenen postausta, ihan basicjuttua sen elämästä, joita on hauska lukea. Sen tekstin voi niiin kuvitella vielä tulevan sen suusta, nauran joka kerta jollekki jutulle, söppänä! Se ei kirjota kovinkaan henkilökohtasia juttuja, koska ei haluu jakaa ittestään liian paljoa näin ’julkisesti’, siellä ei ole kiivaita mielipidekirjotuksia ja paskanjauhantaa, mistä joku vois pahottaa mielensä.

No niin, se siis rupes kirjottamaan enimmäkseen omaks iloks, ja laittelee niitä postauksia sinne semmosista everyday-tapahtumista, jotka ei koske pahemmin ketään, kukaan EI VOI pahottaa mieltään, eikä kellään pitäis olla mitään ongelmaa.

Niin voi että, kun siltä kuitenkin löytyy taas joku, jolla on niin köyhä elämä, että hapen saanti heikkenee, kun joku puolituttu alkaa kirjottaa blogia, joka ei häntä juuri miellytä. Sääliksi kyllä käy. Jos ei blogi kiinnosta, niin sitähän ei tosiaan tarvitse lukea?

Ongelmia ihmisillä anonyymeissä kommenteissa on ollu mm A) teksti on tylsää ja yksitoikkoista, eikä kukaan jaksa lukea. Jaa, no loistavaa että tuli selvitettyä, että tämä yksi pelle on ’kaikki’. Sittenhän me 5 miljoonaa muuta ruvetaan elämään juuri hänen mukaansa. B) Blogissa ei ole mitään pointtia, eli mitä varten hän jaksaa sitä kirjoittaa. Joo pitäiskin tosiaan vinkata, että rupeis nyt äkkiä kirjottamaan vaikka muodista. Kun sehän onkin sitten aivan mielettömän mielenkiintosta :D C) Teksti on perus höpinää, eikä siitä oikeen pääse ihmiseen sisälle, että millasia ajatuksia tulee vaikka ikävistä tapahtumista.

Sitten vois vaikka ajatella toisesta suunnasta. Esimerkiksi mä just tossa viikko sitten avauduin meidän SM-joukkueen valinnasta aika kovilla sanoilla. Jaaaaaaa siellä lukijoissa alkoi jollain alkoi heti vinkuminen siitä, että kehtaankin levitellä omia mielipiteitäni noin laajasti. Olis ihan hyvä, jos joku kirjoittais yksityiskohtasen oppaan siitä, millasen blogin saa alottaa niin, ettei siitä ala heti toivoton kitinä.

Paskaa puhutaan, kun joku alottaa blogin, joka on täynnä tekstiä ’tänään oli tylsä päivä, en tehnyt mitään, moikka’. Paskaa puhutaan, kun joku kirjottaa hyvän tuulista blogia elämän positiivisista tapahtumista. Ja sittenhän sitä paskaa vasta puhutaankin, kun joku oikeesti pistää mielipiteitään mustana valkoselle, eikä kiinnosta, kuinka henkilökohtasia asioita jakaa. Kaikesta saa kaivettua läyhäämisen aihetta, jos energia riittää.

Kritiikkiä tulee joka suunnasta, tekis mitä vaan. Eipä silti tarvitse vajota takasin sinne vaippaikään, kun asioista voi sanoa ihan normaalistikin.. :)

.................................................................................................................................

Mutta..

Oon nyt sitte VIHDOIN kaheksantoista!! Voi kuulkaa kun tätä on odotettu, melkeen kaheksantoista vuotta. Perjantaina oli kemut! En nyt tee tähän mitään romaania siitä, koska 1. ei sanat riitä ! ja 2. en oikein edes muista xD

Mut oli kyllä NIIIIN täydellisen onnistunut ilta, vaikka siellä pikku vastoinkäymisiä olikin ;) Oon erittäin erittäin onnellinen, enkä osaa pukee sanoiks oikein mitään.. 

ISO KIITOS kaikille, ketkä oli juhlimassa mua! Oli ihana ilta, ja sitä voin todellakin hyvillä mielillä muistella!<3 

Älä nuolase

Tunnettu sanonta. Ja kuvaa mun elämää nykypäivänä monella alueella. Esimerkkinä toimii mun kovin rakas harrastus. Meille kerrottiin tänään kisajoukkue. En päässyt. Tässä vaiheessa en enää jaksanut enää järkyttyä siitä, koska ei ollu kovinkaan yllätys. Se ’epä’suorasti sanottiin mulle jo viime sunnuntaina.

Mä tässä pari viikkoa sitten kyllästyin pyytämään aina avustusta siihen hiton arabivolttiin, jota tässä on nyt kymmenen kuukautta hinkattu. Haeskelin Mirrestä vakuutteluja, että se menis yksin. Sain ne. Sitten vaan härän perse, ja maton päähän. Huikkasin vielä Jannelle, että hoi, nyt mä aattelin tehä arabivoltin yksin. Ei se uskonu. En uskonu kyllä itekkään :D Vielä arabialaisesta ylöspompun aikana mietin että hahhahhaa en mä kuitenkaan tee, perun kummiskin. Sit ku seuraavaks ymmärsin mitään, olin pää alaspäin ilmassa. Vuoden paras fiilis, ku kaikki alko taputtaa ku tulin vielä jaloilteni alas!

Ja nyt tähän alkuun sanon, että anteeks vaan kaikki, ketkä tekevät tästä suurtakin suuremman numeron, että sanon tän näinki julkisesti, mutta noin 90 prosenttiä teistä kyllä myös tietää mistä mä puhun. Ja nyt avaudun. Mä kyllä odotin että voldella ois yks SM paikka herunu. No, ilmeisesti ei. Ja aina löytyy erinäisiä perusteluita. Välillä niitä perusteluja on vähän vaikea niellä ilman -.- ilmettä. Siis vaikka perustelut oiskin faktaa, niin usein se nimenomainen SYY on jätetty pois. Se välillä vähän ärsyttää, kun jää pitkälti sitten kuitenkin tiedottomaks, että mikä naamassa oikeesti on vikana.

Oon tosi ilonen kaikkien kisajengiin pääseneitten puolesta, ja varmaan kaikki muutki on. Aina sitä vaan toivoo että sielä ois vielä se yks paikka auki. Ja jotta voin pilata kaikkien pilkunnussijoiden iltapuuhat, niin sanon vielä tähän loppuun, että tää ei ollu hyökkäys ketään kohtaan. Ei mun valmentajia, ei kisajoukkueeseen päässeitä, eikä ketään muutakaan. Tää on mun mielipide, ja tää aivan sama tilanne on joka ikisessä cheerjoukkueessa. Ja toivottavasti kenenkään ei tarvii menettää uniaan nyt tän takia.<3

Ja loppukevennyksesi kerron, että isi tuli takasin Portugalista. Vaikka siellä ei ookkaan kauheen lämmin, ja oli satanu paljon jne jne, niin silti oon kateellinen, että se on ollu jossain, mikä ei oo Suomi, ja jossain missä on voinu olla tpaita päällä ja kävellä hiekkarannalla paljain varpin. Siel oli voinu uida ja oli ollu suht mukavan lämpöstä. Ja se oli jossain, mikä siis ei oo Suomi. Eppaa!

Myöhästyneenä isinpäivälahjana vein sille Cheer Dad-paidan. Se mätsää sen Cheer Dad-boksereihin, mitkä annoin viime vuonna. Kuulemma se tykkäs siitä paidasta =)

PS. Kävelin bussilta kotiin mun lapsen kanssa. Yhtäkkii semmoselta pelottavalta polulta pomppas joku 100v nainen, ja se moikkas Roopee ku jotai vanhaa tuttuu. Ne on varmaan äitin kanssa törmäilly koiralenkeillä sitten useemminkin.. Jotai se siinä rapsutteli ja lässytti Roopelle, ja kohteliaasti sitten odotin että rouva sai kaikki asiat sydämmeltään. Yhtäkkii se sano että 'nii, hirveesti nuuskuttaa pieni hauva, onko outoa ku haisen ihan pillulle'... Jos jollain on jotain ideoita, mitä mä ehkä kuulinki sitte väärin, saa kertoa...

Kauniita unia !

VTI ja muut vaivat

Heräsin..no en kyllä aamulla heränny, mut tänään kuitenkin. MUN SILMÄT EI ENÄÄ TOIMI ! Oon kokenu tän järkytyksen tässä parin kuumepäivän sisään monta kertaa, oletan että sillä on jotain tekemistä ton kuumeen kanssa.. Kun katon ihan normaalisti johonkin suuntaan, niin kyllä mä näen ihan normaalisti. Mut sit kun käännän katseen, niin nään siellä sen edellisen ’kuvan’ äärirajat. Ei ärsytä, ei huippaa, eikä siitä tuu silmät kipeeksi ! Odotan kyllä sitä että oon kunnossa!

Olin tänään shoppailemassa synttärilahjoja. Myöhässä taas, sankareiden synttärit oli viime viikonloppuna. No, parempi myöhään ku ei millonkaan, ja ajatus on tärkein..MUN mielestä! Hemuli oli mun tukena, kun shoppailin hämärissä kaupoissa, kiitos mussu! Kun seistiin yksissä liukuportaissa, alko yskittää. En oikeen tuntenu oloani mukavaks, ku ihmiset käänty kattomaan, että kuka lihava mies siel taas pärskii ja muutti ilmettään kun ne näki mut. Piilouduin sitten hemmon takin sisään köhimää, ovela ku oon ;) Nyt se valittaa et sen tissit on tullu kipeeks =(

Shoppauseikkailuiden jälkeen menin valmentamaan. En tiedä mitään ihanampaa, kun mun suuri joukko pieniä taitavia sekopäitä. Ne aina piristää päivää, vaikka mitä hirveetä ois käyny. Tehtiin ohjelmaa HACn kevätnäytökseen, ja voi että, en voi ymmärtää, miten niin pienet voi olla niin fiksuja! En mä varmaan ainakaan ollu.. Pistin ne laskemaan itte ohjelmaa läpi, koska itse yksin ja tyrskin ku viimestä päivää. Nooo.. Se oliki ainoo asia mitä ne ei ihan hiffannu. Muuten oli hyvät treenit, ja ohjelma on nyt viittä vaille valmis :)

Äitin kanssa ajettiin kotiin pienten treeneistä, ja yhtäkkii mama alko kiljua saakelin pelleä ja pöllöä. Joku auto ku ajo pikkusen liian hitaasti sen edessä :( Se ajo meijän edessä Itäväylän Itiksen liittymästä asti Puhoksen Alepan pihaan. Voi, ois pitäny kirjottaa niitä juttuja ylös, sain hyvät naurut :D Puolivälissä se huomas, että sen rekisterinumero oli VTI. JEE, virtsatieinfektiohan se siinä ajelee. Alepan pihaan kun päästiin, kaars äiti ensimmäiseen maholliseen parkkiruutuun ja ilmotti että virtsatieinfektio voi ihan rauhassa ajella eteenpäin pissoineen päivineen.

Äiti pimahtelee ratissa aika useesti. Muuan taksi kerran ajo työmaan kohdalla vastaan meijän kaistalla.

’Saakelin taksimies! Toikaan ajattele mitään muuta ku panemista!’

Nauran äitille, se on nii kovis.<3

Toivottavasti ei oo kenenkään tutun auto... Katotaan pystynkö purkittamaan vielä päivän BBn, vai viekö kuume voiton :( PUS!

Henkilökohtaista

Oon ehkä tunteellisimpii ihmisii mitä maa päällään kantaa. Juoksentelen mun tunteiden kanssa aina, ja pelkästään niissä ääripäissä. Jos mulla on hauskaa, niin nauran niin kovaa, että kaikki tasan kuulee että mulla on hauskaa. Ja jos angstattaa, niin sitten angstataan oikeen urakalla! Tuntuis aika feikiltä olla naantalin aurinko, jos kaikki heittää härän pyllyä..

Mulla on hirveesti tunteita eri ihmisiä kohtaan, mut osaan näyttää sen vaan harvoille. Usein saatan tuntemattomammille olla ihan kylmä palikka, että ’Ei kinossssta!’. Sitten jälkeen päin on paha mieli, miks olinkaan taas niin välinpitämätön jotain huipputyyppejä kohtaan.. Harvoin mä myöskään osaan mennä vaan juttelemaan tuntemattomille, ja tutustumaan uusien ihmisten kanssa. Haluun nyt korostaa tätä tutustumista, koska se nimen omaan on aika iso ongelma monille, osata vetää ero iskuyrityksille, ja pelkälle tutustumiselle. Syitä siihen, että on hankalaa mennä tutustumaan, on varmaan monia. Jotkut esimerkiks näyttää niin ylimielisiltä, että jo pelkkä yks katse niiden suunnasta on selvä merkki, pysy kaukana!

Joskus kun ollaan oltu porukalla jossain, niin – riippuen porukasta –  aika usein oon jääny vähän altavastaajaks. Tarkoittaa siis sitä, että on välillä tuntunu melko yhdentekevältä, oonko mä paikalla vai en. Se on jättäny ’traumat’, mitkä usein estää mua olemasta ilonen, kupliva itteni, mikä mä oikeesti oon aina siinä ns. turvallisessa seurassa. Vieraassa porukassa usein oon sitten vaan hiljainen ja kattelen vierestä, kun muut sekoilee, vaikka voisin ite olla keskipisteenä. Ja vaikka kuinka mä yritän skarpata itteeni, että oo nyt normaali ja avaa suusi, niin joku mussa menee aina lukkoon, enkä sitten pysty. Ja paskinta on se, että suurin ongelma löytyy mun omasta päästä...

Taistelen tän asian kanssa joka päivä, mut oon varma, et joku päivä löydän jostain taikarohdon, millä pääsen eroon kaikista ongelmista mun pään sisällä! Kaikista ei kaikki tykkää, obviously, eikä tarviikkaan. Yritän muistaa muistuttaa itteäni, etten ottais asioita niin raskaasti itteeni, kun toinen voi käyttäytyä tietyllä tavalla ihan vahingossakin, ja että ehkä mä vaan lämpenen uusien ihmisten seurassa vähän hitaammin ;)

Oon osaks kiitollinen niistä kusipäistä, jotka kasvattaa mun luonnetta, ja ’parkkiinnuttaa’ mun itsetuntoa niin, ettei kaikki piikit uppoo enää niin syvälle. Eniten mä arvostan kuitenkin sitä, että mulla on suuri lemuava läjä rakkaita ystäviä ja kavereita, jotka ei kato kieroon, ja joiden kanssa mä voin ilmasta itseäni just niin vapaasti kun haluan.

<3

Alku

Nonni! At last, tein sit kunnon blogin itellekki, kerta ku Kirsuliki uskals ;) Me istuttii bussissa takastulomatkalla Oulun SM-karsinta kisoista, ku Kirsu vähä avautu mulle et se haluis tehä..sit me vähä hakattii viisaita(?) päitämme yhtee.. ja nyt mäki sit ajattelin uskaltaa ! =)

Oon siis Pauliina, NELJÄN PVN PÄÄSTÄ KAHEKSANTOISTA (wohoo...) ja asun Östra Centrumissa...ja kiitos olen kyllä saanut kuulla monta kertaa kuinka Itis on niin reikä, ja joo onhan se vähän, mut ei me silti täältä voitukkaan lähtee pois, vaik kiinteistövälittäjäki tuli meille oikee pullakahvittelemaan... Tää on vaan nyt jo koti<3 Asutaan pikkuisessa tyttöjen kotikolossa äitin ja pikkusiskon kanssa. Meidän kanssa asustelee myös yks älyvajaa pallerokin, meijän ’hullun pelottava’ vahtikoira Roope.

Harrastan cheerleadingia. SUURIN RAKKAUS! Alotin sen 2004 ja en osaa laskea kauanko olen tasan tarkkaan pomppinut siellä, kun pidin välissä vähän taukoakin.. Rakastan sitä AH yli kaiken, vaikkakin se aiheuttaa mulle ennenaikasen rampautumisen, kaljuuntumistaki on esiintyny.. Vietän enemmän aikaa treenaamiseen, kuin mun elämällä ois sille varaa tuhlata, ja lisää aikaa mä vietän vielä mun pikku kirppujen kanssa, kun käyn myöskin valmentamassa. Se on kanssa yks mun arjen voimavara! Oon monta kertaa miettiny, että jos oman treenaamisen ja valmentamisen välillä pitäis valita, niin kumpaankohan päätyisin.. En osaa vastata!

Itiksen lukiota käyn..huonolla menestyksellä tosin. Opiskelen siellä ahkerasti FBn käyttöö... En ees halua kertoa paljonko mulla on kursseja vasta kasassa, vaikka tokaa vuotta mennään jo puolessa välissä. Meijän koulu onks yks kakkaläjä, -96set, ÄLKÄÄ HAKEKO MEILLE! En tiiä, oisko asiat toisin, jos oisin päässy yläasteelta suoraan lukioon, mutta kun siinä oli sellanen pieni kymppiluokkasysteemi välissä, niin näillä mennään.

Vapaa-ajalla (mikäh?) koitan ahkerasti nähä mun kavereita ja hoidella kaikkia rästiasioita, mitä tultuu aina tulevan jostai lisää, vaik mitä tekisin.. Mistä näitä oikeen tulee, kysynpähän vaan! Poikaystävääkin koitan nähä as much as i can <3:/

Saa kommentoidaEIKÄ SAA!!! Katotaa mitä täst tulee ;)