Henkilökohtaista

Oon ehkä tunteellisimpii ihmisii mitä maa päällään kantaa. Juoksentelen mun tunteiden kanssa aina, ja pelkästään niissä ääripäissä. Jos mulla on hauskaa, niin nauran niin kovaa, että kaikki tasan kuulee että mulla on hauskaa. Ja jos angstattaa, niin sitten angstataan oikeen urakalla! Tuntuis aika feikiltä olla naantalin aurinko, jos kaikki heittää härän pyllyä..

Mulla on hirveesti tunteita eri ihmisiä kohtaan, mut osaan näyttää sen vaan harvoille. Usein saatan tuntemattomammille olla ihan kylmä palikka, että ’Ei kinossssta!’. Sitten jälkeen päin on paha mieli, miks olinkaan taas niin välinpitämätön jotain huipputyyppejä kohtaan.. Harvoin mä myöskään osaan mennä vaan juttelemaan tuntemattomille, ja tutustumaan uusien ihmisten kanssa. Haluun nyt korostaa tätä tutustumista, koska se nimen omaan on aika iso ongelma monille, osata vetää ero iskuyrityksille, ja pelkälle tutustumiselle. Syitä siihen, että on hankalaa mennä tutustumaan, on varmaan monia. Jotkut esimerkiks näyttää niin ylimielisiltä, että jo pelkkä yks katse niiden suunnasta on selvä merkki, pysy kaukana!

Joskus kun ollaan oltu porukalla jossain, niin – riippuen porukasta –  aika usein oon jääny vähän altavastaajaks. Tarkoittaa siis sitä, että on välillä tuntunu melko yhdentekevältä, oonko mä paikalla vai en. Se on jättäny ’traumat’, mitkä usein estää mua olemasta ilonen, kupliva itteni, mikä mä oikeesti oon aina siinä ns. turvallisessa seurassa. Vieraassa porukassa usein oon sitten vaan hiljainen ja kattelen vierestä, kun muut sekoilee, vaikka voisin ite olla keskipisteenä. Ja vaikka kuinka mä yritän skarpata itteeni, että oo nyt normaali ja avaa suusi, niin joku mussa menee aina lukkoon, enkä sitten pysty. Ja paskinta on se, että suurin ongelma löytyy mun omasta päästä...

Taistelen tän asian kanssa joka päivä, mut oon varma, et joku päivä löydän jostain taikarohdon, millä pääsen eroon kaikista ongelmista mun pään sisällä! Kaikista ei kaikki tykkää, obviously, eikä tarviikkaan. Yritän muistaa muistuttaa itteäni, etten ottais asioita niin raskaasti itteeni, kun toinen voi käyttäytyä tietyllä tavalla ihan vahingossakin, ja että ehkä mä vaan lämpenen uusien ihmisten seurassa vähän hitaammin ;)

Oon osaks kiitollinen niistä kusipäistä, jotka kasvattaa mun luonnetta, ja ’parkkiinnuttaa’ mun itsetuntoa niin, ettei kaikki piikit uppoo enää niin syvälle. Eniten mä arvostan kuitenkin sitä, että mulla on suuri lemuava läjä rakkaita ystäviä ja kavereita, jotka ei kato kieroon, ja joiden kanssa mä voin ilmasta itseäni just niin vapaasti kun haluan.

<3